Poissaoloista, etnisistä pöperöistä, huonosta oluesta ja poikarakkaudesta

Huomaan pitäneeni bloggaamisesta ennätyspitkää taukoa. Totta puhuen hävettää, vaikka päätin irtauttaa itseni "velvollisuusbloggaamisesta". Noh, aina ei vain jaksa.

Ei sillä, etteikö olisi ollut mitään sanottavaa, Jyväskylä on edelleen pullollaan pieniä asioita ja havaintoja, jotka tekevät arjesta varsin hauskaa.

Nämähän ovat jo "old news", mutta maailmani järkkyi kun kuulin, että siitä Väinönkeskuksen Sakura-Gawasta saisi kiinalaisesta ruokaa mukaan myös yöllä. Loistavaa!

Ilmoinen uutinen on myös, että matkakeskuksen Shalimar laajentaa Forumille. Tämä tarkoittaa, että pöperölle on kysyntää ja tämän kylän ravintoloiden biodiversiteetti pysyy virkeänä jatkossakin.

Diversiteetti on muuten sana, jota ei pidä yhdistää Ylä-Ruthin olutvalikoimiin. Vierailin taannoin ravintelissa ensimmäistä kertaa elämässäni ja olin hieman pettynyt kun teemailta, Oluen ottajaiset, tarkoitti vain halpaa ja hapotonta hanakaljaa, eikä uusia yllättäviä makuja. Ehkä olin muutenkin vähän pettynyt. Vuosien ohikävelyt ja Jylkkärin juttu (1, 2 - pdf) olivat rakentaneet luoneet mieleeni paikasta niin mystisen kuvan, jonka särkyminen ei ollut sen arvoista.

Jylkkärin jutusta minulle selvisi myös, että Ylä-Ruthia on ennen kutsuttu sivukirjastoksi, sijaintinsa ja silloisen asiaskuntansa vuoksi. Tästä saammekin oivan aasinsillan viereiseen Yliopiston kirjastoon tai paremminkin sen aulan miestenvessaan.

Muistan reilut puoli vuosikymmentä sitten ihmetelleeni kuinka poikkeuksellisen täynnä poikarakkautta tihkuvia seuranhakuilmoituksia kirjaston ensimmäisen kerroksen miesten vessa oli. Sittemmin luin jostain käsitteen glory hole merkityksen ja samalla minulle valkeni myös syy koppien välisen seinän huonokuntoisuuteen.

Nykyisin kontaktipalsta on peitetty maalikerroksella ja reikiäkin paikaa tanakka pelti. Mutta edelleen minua ihmetyttää, että kuinka merkittävä paikka kyseinen vessa oli akateemiselle gay-skenelle? Jos yleisöstä löytyy tietoa, niin valaiskaa toki.