Rintamalinjat uusiksi

Kuten ennustettavissa oli, kaupunginvaltuusto päätti uuden suurvoimalaitoksen sijainniksi Keljonlahden viime maanantain kokouksessaan. Äänet jakautuivat selvästi 33-24.
Päätöksestä on odotettavissa lukuisia valituksia, jotka tulevat hidastamaan, mutta tuskin pysäyttämään, hankkeen etenemistä. Silti kaupungin hallituksen puheenjohtajan, Veijo Koskisen (sd.) arvio suurvoimalan käyttöönottovuodesta sijoittui vasta ensi vuosikymmenen alkuun.
Lisäksi valtuusto pääsee vielä vääntämään investoinneistakin, joten riitelyä kyllä riittää.

Omasta mielestäni on sääli, että valmiin Rauhalahden voimalainfrastruktuurin sijaan paaluttamaan ryhdytään suht' luonnontilassa olevia rantoja. Toisaalta olisi naiivia ajatella, että kasvava kaupunki ei ottaisi myös rantoja käyttöönsä. Kannatan myös järkevää talousajattelua - Keljonlahdella voimalan ja tontin omistus on kaupungilla, jolloin hankkeen taloudellinen hyöty ja tehtävät päätökset ovat varmemmin Jyväskylän edun mukaisia. Rauhalahdella pilliin olisi puhaltanut Fortum Power and Heat.

Mutta kun asiasta on päätetty, niin sijoituspaikkakysymyksen vatvominen on hieman turhaa - on rintamalinjojen uudelleenmuodostuksen aika. Erätappion kärsineet voivat lopettaa vikinänsä ja keskittyä lopputuloksen kannalta olennaiseen.

Mikä on siis olennaista? Teknologia- ja polttoainevalinnat ensinnäkin. Valtuustolle esitellystä voimalakokoonpanosta puutui vielä savukaasupesuri, jonka merkitys epäpuhtauksien seulonnassa on merkittävä. Jyväskylän Energian antaman lausunnon mukaan pesuri on ehdoton hankinta, mutta ihmetyttää, miksei se ole ollut papereissa mukana alusta lähtien.

Myös polttoaineen kuljetustavoilla on merkitystä, sillä Keljonlahdelle tavaraa voidaan toimittaa myös vesiteitse. Liikenteen kokonaistaakkaan ei tällä olisi todennäköisesti kovinkaan merkittävää vaikutusta, mutta lähempänä voimalaa kaikki pyrkimykset keventää liikennemääriä ovat jo symbolisesti tärkeitä.

Sillä mitä kattilaan heitetään - turvetta vai puuta ja missä suhteessa - on lähiympäristölle yksi ja sama. Mutta ympäristöpoliittisesti erot ovat merkittäviä.
Alustava suunnitelmahan on rakentaa pääasiallisesti turvetta käyttävä voimala. Yleisen näkemyksen mukaan runsashiilidioksidipäästöinen turve ei ole uusiutuva polttoaine. Päästöpoliittisesti sen rasite ympäristölle on siis suurempi kuin nopeasti uusiutuvan puun, jonka päästöarvoksi lasketaan nolla.

Käytännössä hiilidioksidia pöllähtää puuta poltettaessa ilmoille jopa turvetta enemmän, mutta kasvavat metsät sitovat sitä itseensä. Turpeen kohdalla sykli on hitaampi, mutta vaihtoehto on paljon parempi kuin fossiiliset polttoaineet, kuten tällä hetkellä Jyväskylän talvien kulutuspiikkejä tasaamaan poltettava öljy.

Nyt laskettu sekoitus on arvio parhaasta tehosuhteesta. Lopputulosta tulisi mieluummin ajatella ympäristön kannalta. Lisäksi päästökauppa tulee kuitenkin nakertamaan turpeen hinta-teho -suhdetta.

EU:n ympäristökeskuksen tuorein vuosiraportti oli surullista luettavaa. Eurooppa lämpenee huimaa vauhtia, mikä ei sinällään tunnu näillä syyskeleillä edes uutiselta. Raportissa myös alleviivataan valtioiden riittämättömiä toimia - uusiutuvien polttoaineiden käytön osuuden kasvu kun katkesi jo vuonna 1990.