Taksari
Keskarissa alkoi viime torstaina (5.10.) kuusiosainen Jyväskylä-ilmiö -juttusarja. Toivottavasti se päätyy nettiin Haudan partaalla ja Murhamysteerit -juttujen tapaan.
Ensimmäisen jutun aiheena olivat makkaraperunoiden paikallinen vastine, taksarit. Jutussa kunnia nimen keksimisestä menee Grilli 21 pyörittävän Mäkisen suvun Margit-mummolle, joka aikoinaan perusti Jyväskylään Pikagrillin. Seuraavien päivien yleisönosastolla en-muista-kuka tosin kirjoitti, että nimen on alunperin kehittänyt joku-toinen-jonka-nimeä-en-muista, ja tämä on kirjoitettu johonkin-historiikkiin-joka-ei-jäänyt-mieleen. Valaiskaa minua, jos lehti vielä joltain löytyy.
Edit: Eli tuo joku oli Jukka Juusela, joka vieritti kunnian 1960-luvulla Ilkan Grilliä pitäneelle Ilkka Wilénille, ja se historiikki olikin muistokirjoitus. Kunniaa on yritetty vieritää myös myöhemmin toimineelle Mini-Grillille. Suurkiitos Mintulle asiaa valaisevasta kommentista :)
Olipa miten oli, onko taksari ihan oikeasti perijyväskyläläinen nimitys? Olen kyllä törmännyt nimitykseen muuallakin Suomessa. Ainakaan termi ei ollut mitenkään outo täällä ensimmäistä kertaa grillillä asioidessani.
Tampereen yliopiston kuvajournalistikoulutuksen Katse-lehden toukokuun numerossa oli muuten kuvajuttu Yliopistonkadun Grilli 21:stä.
6 kommenttia:
Tässä koko tarina tähän mennessä mielipiteet-palstalta:
Keskisuomalainen 6.10.2006
Taksarin keksijä oli Ilkka Wilén
Keskisuomalaisen laajassa jutussa 5.10. Jyväskylä-ilmiöstä nimeltä taksari oli nimen synty selostettu väärin.
Nimen juuret joutuvat 1960-luvulle eikä 1970-luvulle. Myöskään Mäkisen grilli ei ollut ensimmäinen pikagrilli Keski-Suomessa eikä edes Jyväskylässä.
Lankomieheni Ilkka Wilén perusti 1960-luvun alkupuolella Australiasta palattuaan Jyväskylän ensimmäisen pikagrillin yläkaupungille Kauppakatu 12:ssa sijaitsevaan huoneistoon.
Grillissä oli uutta myös se, että entisistä nakkikioskeista poiketen siellä saattoi tehdä ostokset sisätiloissa. Myös tuotevalikoima on kilpailijoita verrattomasti laajempi.
Yksi Ilkan grillin tuotteista oli ”taksarin tavallinen”, jonka nimi pian lyheni taksariksi. Tämän muistavat hyvin tuon ajan opiskelijat, taksimiehet jopa Keskisuomalaisen toimittajat. Keskisuomalaisen toimitushan sijaitsi tuolloin varsin lähellä Ilkan grilliä Kauppakatu 17:ssä.
Kerroin taksari-nimen historiasta Ilkan muistokirjoituksessa Keskisuomalaisessa tämän vuoden kesäkuun lopulla. Siitä on kerrottu myös pari vuotta sitten Ilkan omassa haastattelussa.
Siinä mielessä jutussa haastateltu Hannu Mäkinen oli oikeassa, että taksari nimen historiaa ei kannata kertoa ulkopaikkakuntalaisille, jos sen historiaa ei tunne.
JUKKA JUUSELA
Jyväskylä
Keskisuomalainen 10.10.2006
Taksari keksittiin Mini-Grillissä vuonna 69
Taksari, makkaraperunat, sitä sun tätä, makkaraherkku. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Meille jyväskyläläisille taksari on ollut se suosikki grillikioskin valikoimissa jo miltei 40 vuoden ajan.
Perinneruokaa, missä on ranskalaisia perunoita ja makkaranpaloja, lisänä mausteita maun mukaan. Nykyisin lämpörasiaan pakattuna muovihaarukan kera, aiemmin pahvirasiassa ja hammastikut ottimina.
Anoppini, Margit Mäkinen, avasi vuonna 1969 tammikuun 16. päivänä Jyväskylän ensimmäisen grillikioskin osoitteessa Yliopistonkatu 25. Tämä kioski poikkesi valikoimiltaan suuresti aiemmin toimineista ns. nakkikioskeista, koska siihen vaadittiin vesi- ja viemäriliitännät ja useita eri viranomaislausuntoja, koska tämä kioski ei ollut kivijalassa ja myi ulos luukusta. Pioneerityö oli raskasta varmaan kaikille, esimerkiksi kanan myynnin salliminen vaati monta keskustelua ja erillistä lausuntoa.
Terveystarkastajista Aarnipelto, Johansson ja Viilto tuli oikein tuttuja Margit Mäkisen kanssa tämän jutun myötä.
No luvat saatiin kuntoon ja pienessä kioskissa oli parila, rasvakeitin, jääkaappi myös vesi tuli ja meni. Margit aloitti työskentelyn sisarensa Liisan kanssa. Paistettiin ranskalaisia, höyryssä oli piirakoita ja makkaroita. Asiakaskunta alkoi muodostua. Taksimiehet olivat jo tuttuja. Asiakkaiden pyynnöstä Margit pilkkoi makkaroita kuutioiksi ja lisäsi ne paistettavien perunoiden joukkoon.
Taksimiehen annos oli syntynyt. Nimi oli kuitenkin liian pitkä mustaan samettipohjaiseen tauluun, johon annokset ja hinnat ladottiin valkoisin irtokirjaimin ja numeroin, joten piti keksiä uusi nimi, joksi tuli Taksari.
Tässä vaiheessa tarvittiin jo lisätyövoimaa ja porukkaan tuli eräs rouva, joka oli työskennellyt alalla, Ilkan Grillissä, muutaman kuukauden ajan. Rouva oli ihmeissään: ”Mikä ihmeen taksari?” Ilkalta sai siihen aikaan makkaraa vain porilaisen väliin (sämpylä ja makkarasiivu ), joten taksari oli hänelle annoksena aivan uusi.
Vuosi oli siis 1969. Osoitteessa Yliopistonkatu 25, Mini-Grilli, omistajana Margit Mäkinen. Taksari oli syntynyt !
Kaikki Mini-Grillissä työskennelleet henkilöt ovat valmiit allekirjoittamaan tämän.
Tämä on historiaa ja tämä on totta (vertaa Keskisuomalainen 6.10.).
PÄIVI MÄKINEN
Jyväskylän maalaiskunta
Keskisuomalainen 11.10.2006
Vielä kerran taksarista
Päivi Mäkisen kirjoituksen (10.10.) johdosta on pakko vielä kerran palata taksarin syntyyn. Ihmettelen suuresti Päivi Mäkisen epäilyä, että minä ja monet tuntemani ja edelleen elossa olevat ihmiset ovat todella ostaneet Ilkan Grillistä taksareita jo muutaman vuoden ajan ennen vuotta 1969, jolloin Mini-Grilli perustettiin.
Ilkan Grillissä vuosina 1966–68 vapaapäivien tuuraajana toiminut silloinen ravintolakoululainen Pertti Väyrynen, soitti minulle tiistaiaamuna (10.10.) jo klo 8 ja kertoi lukeneensa naureskellen Päivi Mäkisen jutun. Hän sanoi, että taksimiesten toiveiden mukaisesti Ilkka Wilén kehitteli annokset nimeltään ”taksimiehen tavallinen” ja ”taksimiehen erikoinen”. Tavallinen sisälsi ranskanperunoita ja paloiteltuja nakkeja. Hieman kalliimpi taksimiehen erikoinen sisälsi ranskanperunoita ja paloiteltua Balkanin makkaraa. Asiakkaat lyhensivät nimet taksarin tavalliseksi ja taksarin erikoiseksi.
Ilkan Grilli kehitteli taksarin lisäksi muutenkin tuotteiden nimiä asiakaskunnan palautteen perusteella. Listalla oli mm. ”Iltalehden erikoinen”, muistaa toimittaja Jukka Hokkanen. Keski-Suomen Iltalehden toimitus ja paino olivat naapuritalossa.
Ilkan Grillin palveluun kuului myös se, että sämpylät ja jauhelihapihvit paistettiin paikan päällä, joten tuoteet olivat todella tuoreita.
Minulle opetettiin yliopistossa, että kun kirjoittaa jostain asiasta historiallisena totuutena niin asia on pyrittävä varmistamaan useammasta lähteestä eikä julistaa kuulopuheita tosiasioiksi. Tämän taksari-asian olen varmistanut paitsi aikoinaan tuotteen kehittäjältä, Ilkan Grillissä työskennelleiltä että lukuisilta tätä tuotetta jo ennen vuotta 1969 ostaneilta asiakkailta, joihin itsekin kuulun.
Toivottavasti keskustelu tästä asiasta riittää. Muutoin keskustelen mielelläni asioista, jotka liittyvät Jyväskylän historiaan 1950-luvulta lähtien.
JUKKA JUUSELA
filosofian maisteri
(pääaineena Suomen historia)
Jyväskylä
Minusta tämä on kyllä ihan mielenkiintoinen juttu sinänsä.
Valitettavasti omat muistikuvani kyseisestä herkusta alkavat vasta 70-luvulta - joten syntyhistoria ja kyseisen eineksen mahdollinen paikallisuus ovat jääneet epäselviksi.
Varhaislapsuudessa minulle tarjottiin ns. terveellisempää kotiruokaa ja tuollaiset ihrapläjäykset tulivat tutuksi vasta myöhemmällä iällä.
Kyllä mie olen aina "tiennyt" Taksari-nimityksen olevan Jyväskyläläistä alkuperää, enkä siihen kovin kaukana rakkaasta kotikaupungistamme ole törmännyt. Tosin olen aina muistanut ulkokaupungeissa asiasta mainita, humalispäissään grillillä avautua että "vitut se mikään sitäsuntätä ole, vaan saatana takshari. Mmmrhrghrhhg." jne. Mutta hauska lukea tuo ihan oikea historiakin. Kiitos mintulle naputtelusta tai kopypasteamisesta.
Joskus nuorena tyttönä kun muutin kotikonnuiltani Keski-Suomesta Tampereelle, luulin sinisilmäisesti, että kaikki tietää mikä on taksari. Karu totuus paljastui vasta, kun joku kysyi "ETTÄ MIKÄ!!??". No sittemmin olen oppinut itsekin sanomaan makkara-perunat.
Juu. No armeijassa 1999 piti vielä tupakavereille selostaa mikä on taksari kun tulin maininneeksi että pikkuhiivoissa kävin moisen grillillä vetäsemässä :)
Jukka Juuselalle, kovin myöhässä:
Ilkan Grilli oli legenda ja ns. kotiin tulevan opiskelijan pakollinen pysähdyspaikka tuossa 1971-72.
Olen ollut siinä käsityksessä, että erinomaisten hampurilaisten jauheliha itse asiassa tehtiin paikan päällä; niin sukulaismiehesi ainakin kertoi: että hän ostaa ja leikkaa kokonaisia ruhoja kellarissa grillin alapuolella.
Mutta tarkemmin ajatellen: en käsitä, miten ruhot olisi saatu alas niitä kapeita kierreportaita…
Hyvää kuitenkin oli!
Lähetä kommentti