Tilastoja Jyväskylän äänestysalueilta

YLE:n vaalisivuilla voi eritellä tuloksia eri äänestysalueiden mukaan.
Näin Jyväskylässä.

Pienenpieni blogikatsaus ja maailman vaikein sudoku

Kävin lueskelemassa Vuodatus.netin tarjontaa. Silmääni pisti, että listalla oli runsaasti 0-5 merkintää sisältäviä blogeja.
En tehnyt kattavaa arviota siitä, ollaanko kovan nousun edessä vai hiipuiko into.

Haaviin tarttui pari jyväskyläläistäkin.

Ruusutar81 kirjoittaa Elämästä ja välillä muustakin. Annikan neuleet on puolestaan ensimmäinen jyväskyläläiseksi tunnistamani neuleblogi.

Vuodatuksen listoilta löytyvät myös Jyväskylän uppopalloilijat, jotka hyödyntävät blogisoftaa sisäiseen tiedottamiseensa. Kätevää - ihme, ettei käytäntöön törmää useammin.


Asiasta toiseen. Sain sähköpostissa "maailman vaikeimman sudokun" -nimellä kulkevan ruudukon.
En tiedä maailman vaikeimmasta, mutta kyllähän tuo hankala on.

Fantasia muuttaa 2008?

Finnkinon Fantasia-elokuvateatteri on pikkulintujen mukaan suunnittelemassa laajentamista.

Nykyisissä Jyväskeskuksen tiloissa uusien salien rakentaminen ei kuitenkaan tilanpuutteen vuoksi. Kiikarissa ilmeisesti onkin kokonaan uusien toimitilojen rakentaminen muualle. Finnkinon vuokrasopimus Jyväskeskuksessa päättyy 2008, joten päätöksiä saamme varmaan kuulla pian.


Kuva: Ohjaaja Aku Louhimies nojailee vaanii yleisöä Fantasian tasanteelta.

Jatsahtelua

Kehuttu Joona Toivonen Trio esiintyy Jyväskylän Nikolainsalissa ke 25.1. klo 19.00.

Niukat, mutta lupaavat mp3-näytteet enteilevät erinomaista katetta 5 euron lipulle.


Edit: Lisätty kuva, © Jouko Lehtola, EMI

Mitä teet sunnuntaina?

Ei. Tämä ei ole "miitti"-kutsu, vaikka sellaista pelätäänkin.

Sitä vaan, että jos olet tulevana pyhänä pinteessä, niin tänään on viimeinen mahdollisuus äänestää ennakkoon.

Se on sitten joko tai, mutta kerrankin voin olla Erkki Laatikaisen kanssa niin samaa mieltä, että voin siteerata arvon päätoimittajaa (Ksml 21.1.2006).

...Suomen kannalta ei lopulta ole kovin mittavaa eroa sillä, onko presidentti Halonen vai Niinistö. Molemmat hoitavat vastuullisen tehtävän hyvin. Kyse on symboliikasta sekä mahdollisesta vaihtelun tai pysyvyyden tahdosta.

Mitenkähän tuo Erkin kynä olisi kurvaillut, jos toiselle kierrokselle olisi päässyt joku muu?

Mitä eroa on puhelinkopilla ja roskalaatikolla?

- No?

Katu- ja puisto-osasto: "Potku munille auttaa hammassärkyyn"

Tämän päivän Keskisuomalaisessa Jyväskylän katu- ja puisto-osaston edustaja kertoo, ettei kaupunki anna enää lupia ennakkoon suunniteltujen graffitien maalaamiseen. Ratkaisun arvellaan vähentävän laittomia tuherruksia. Katutaiteen antamaa esimerkkiä pidetään vahingollisena.

Voi helv... Itse en myöskään näe kovinkaan tiivistä yhteyttä ongelmaksi muodostuneiden, tussilla seiniin sutaistujen, tagien ja laadukkaasti toteutettujen graffitien välillä.
Toinen on pseudokapinallista ilkivaltaa ja toinen modernia tilataidetta.

Katu- ja puisto-osastolta kerrotaan, että päätöksiin on vaikuttanut myös se, ettei kaikki kaupunkilaiset pidä luvallisistakaan maalauksista. Just.

Onneksi kaupungin sisällä löytyy myös muita lupien antajia. Keskarin haastattelema kaupungin tilapalvelu suhtautuu maalaustarjouksiin edelleen avoimin mielin. Kanta on, että lailliset ja laadukkaasti toteutetut maalaukset suojaavat seiniä ilkivallalta.

Saman voi todeta itse. Alunperin ristikiveläisen Cons Crewn (Cape of noses) maalaamat Kuokkalan sillan kaupungin pääty, Laajavuoren alikulkukäytävä ja monet muut ulkokohteet ovat säästyneet asiattomilta töhryiltä. Samaa ei voi sanoa sillan maalaamattomasta päästä.




(Kuva: Taide ja tekijät. Katu- ja puisto-osaston mukaan laillisella taiteellaan nuorisoa ilkivaltaan yllyttävät Cons Crew:n Jaakko Jäppinen ja Matti Mikkilä palasivat kesällä "rikospaikalle")


Katu- ja puisto-osastohan voisi teroittaa aseitaan myös katupylväitä peittävää villiä tapahtumailmoittelua sekä muodikasta tarrapropagandaa vastaan. Tehokkaimmin tämä käynee kieltämällä siihen esimerkillään yllyttävän laillisenkin toiminnan, eli ulkomainonnan, koko Jyväskylän alueella?





(Kuva: Mistähän nuo katupylväiden luvattomat tapetoijat ovat ideansa saaneet? sijainti)

Pakkasen plussapuolia

Eilen illalla ainakin Jyväskylässä sai nauttia harvinaisen laajasta valoshowsta ainakin minulle entuudestaan tuntemattomasta valoshowsta.

Pineapplelle kiitos korjauksesta.


(Kuva: sijainti)

Old skool -ajanhallintaa

Aargh. Olen puhelimessa ja samalla pitäisi tarkastaa & merkitä ylös päivämääriä/tapaamisia/puhelinnumeroita...

"Oota, mä etin kännykästä ja soitan vaikka sitte..."

Kännykkä on aktiivisesti muistuttavana kalenterina mukava, mutta tiedon syöttäminen ja selaaminen on tuskallisen hidasta ja hankalaa.

En ole löytänyt vielä pöytä-PC:lle sopivaa ajanhallintaohjelmaa, joka toimisi riittävän sulavasti S40-sarjan Nokialaiseni kanssa. Outlookiin en koske langattomalla hiirelläkään. Läppärillä oleva Applen iCal olisi softana mieluisampi, mutta se kieltäytyy yhteistyöstä puhelimeni kanssa.

Syy miksi olen kituuttanut sähköisissä ratkaisuissa on, että tähän asti kokeilemani paperikalenterit ovat olleet lähes yhtä luokattomia. Esimerkiksi JYY:n jäsenilleen joka syksy jakaman kalenterin päiväsarakkeet ovat harakanvarpailleni aivan liian ahtaita, paperi on ohutta ja huonolaatuista, ohuet pahvikannet eivät suojaa kalenteria, väliin ei mahdu mitään ja kalenterin paksuus johtuu mainoksista.
Eipä silti, ei Timexin ja muiden merkkivalmistajien vastaavat ole yhtään sen parempia.

Pinseriä selaillessani sain Samilta kipinän taas kokeilla paluuta perinteiseen paperikalenteriin. Laadinkin listan, mitä haluan ja en halua kalenteriltani:

• Yhden viikon päivät on mahduttava yhdelle sivulle
• Yhden päivän merkinnöille on oltava runsaasti tilaa vaakasuunnassa, en tarvitse valmiita joka tunnille valmiita aika-sarakkeita
• Joka viikolle on oltava riittävästi päivästä riippumatonta tuherrus ja muistiinpanotilaa
• Kovat ja suojaavat kannet, mutta kuitenkin siro kokonaisuus
• A4-paperin on mahduttava kerran taitettuna väliin
• Kalenteriin voi kiinnittää kynän

Pienen kaartelun jälkeen löysin kuin löysinkin tarpeisiini vastaavan kalenterin, joka oli ensijärkytyksekseni suunnattu urheilijoille. Hinta oli kuitenkin suhteellisen edullinen, 12 euroa, verrattuna itseäni aatteellisesti lähempänä oleviin. Ja sitä paitsi, suorituskykyähän tässä haetaan:

• Aukean vasemmalla sivulta löytyy viikonpäivät vaakasarakkeissa päällekäin aseteltuna.
• Oikealla sivulla on "viikon yhteenveto" ja "muista!" -lokeroita.
• Uloimmat kannet ohutta, mutta jäykkää muovia.
• A4 mahtuu kerran taitettuna väliin
  
• Sivut on sidottu kierteisellä rautalangalla, jonka sisään mahtuu peräti kaksi kynää.

Mutta entäs ne kaikki harjoittelu- ja painontarkkailuohjeet sekä tekopirteät sisäkannet urheilijakuvineen? It's time to pimp my calendar:

Ensin revin kaikki ylimääräistä informaatiota sisältävät sivut irti. Sitten teippaan muovikansien sisäpinnoille palat piirtoheitinkalvoa, joista muodotuu kätevät taskut.

Viikon testiputken jälkeen voin julkistaa tuunatun paperikalenterin voittavan kännykkäni käytettävyydessä ja käytännöllisyydessä lukemin 7-2.


Milläs tolalla teidän muiden ajanhallinta on?

Selvitys = Lakkautus?

Matti Nykänen -hyppyrimäelle tehdään käyttöselvitys, mikä ei lupaa koskaan hyvää... ainakaan jos ottaa huomioon taannoisen kouluverkkoselvityksen, joka hävitti useamman lähikoulun ja yhden lukion.

Haastettu

Antti-Juhani otti ja haastoi minut paljastamaan viisi omituista tapaani ja haastamaan viisi muut bloggajaa.
Säännöt ovat simppelit: Kerro blogissasi viisi omituista tapaasi. Haasta mukaan viisi muuta blogia, jättämällä haaste blogikommenttina.

1. En pese kahvimukiani.
Arvostan korkealaatuista kahvia ja käytössä on myös tasokas keitin, mutta en pese kuppiani kuin ääritilanteissa - nopea huuhtaisu riittää.
Juon kahvini mustana ilman sokeria, joten kuppiin kertyvä karsta ei haise (tuoksu) muulle kuin kahville.

2. Ensin pulla, sitten kahvi.
Minusta on mukavampaa hotkia kahvipöydän herkut ensin, ja nauttia kupissa muhiva kahvi sitten siihen päälle.
Joskus alistun sivistyneesti siemailemaan kahvia myös herkuttelun lomassa, jotten vaikuttaisi täysin ahneelta sialta.
Leivos on leivos, eikä se siitä miksikään muutu jos tungen sen kerralla kitaani tai sitten kymmenessä osassa...

3. Olen tarkoituksella erimieltä asioista.
Esitän eriäviä mielipiteitä myös sen uhalla, että minua katsotaan kieroon.
En pidä siitä, että ihmiset suhtautuvat mustavalkoisesti tai kritiikittä asioihin. Nautin siitä, kun keskusteluissa esitetään asioista vastakkaisia mielipiteitä.
Joskus tämä päähänpinttymä aiheuttaa vaivautuneita tilanteita - osaan toki tilanteen vaatiessa olla myös sujuvan myötäilevä.

4. Vääntelehdin ja venyttelen istuessani.
En osaa istua paikoillani vaan ryhdyn venyttelemään rajojani ja selkääni. Moni tuoli on melkein hajonnut nojatessani rentona yli selkänojan.
Saan niskani, selkäni sekä useat nivelet paukkumaan pelkästään lihasten avulla, mikä kauhistuttaa usein läsnä olevia.

5. Teen "kostoretkiä" huonon palvelun kauppoihin.
Saadessani asiantuntematonta palvelua jossain (yleensä elektroniikan) erikoisliikkeessä, saatan palata myöhemmin "typeriä" kyselemällä pakottamaan myyjät ottamaan asioista selvää.
Minua usein ihmetyttää, kuinka huonosti myyjät tunteva kaupittelemiaan tuotteita ja tuoteryhmien yleisiä ominaisuuksia edes pintapuolisella tasolla. Myös selvästi tahallisen harhaanjohtavat ja pseudo-asiantuntevat myyntipuheet saavat sappeni kiehumaan.



No niin, ja haasteeni menevät:

Ollille
Scillalle
Kämpän asukeille
Jaakobille sekä
Lupatarkastajale

(Edit: kuva kupista)

Kylmän päivän lääkkeeksi lämpimiä värejä

Huh. Tänään palautui mieleen miten kylmää normaalisti talvella on. Huomiseksi onkin luvattu jo yli kahtakymmentä miinusastetta.

Tänään Kauppakadulla kylmästä kaliseva suuni kääntyi hymyyn Jyväskylän Taidemuseon Holvin kohdalla. Mieltäni lämmitti ikkunassa oleva vinhasti pyörivä taideteos, Propellibaletti.
Simon Le Rouxin ja Ismo-Pekka Heikinheimon teos on esillä ohikulkijoiden iloksi 5.2. saakka.

Tämän kuun aikana Holvissa ehtii vielä nähdä performanssitaiteilija Roi Vaaran näyttelyn.


(Kuva: Propellibaletti-teos Jyväskylän taidemuseo Holvin ikkunassa, sijainti)

Jyväskylän turvallisin kulmaus?

Kävellessäni Jyväskylän Kompassin ohitse, en oikein koskaan tiedä itkeäkö vai nauraa?

Ainakin yksi kameroista on Keskarin webcam, mutta valvontakameraverkon laajeneminen on ilmiö joka ei tunnu osoittavan hiipumisen merkkejä.

Joskus mietityttää, että missä menee tarpeellisen valvonnan raja, ja miksei julkisia tiloja valvovista kameroista pidetä julkista rekisteriä?


--


Asiasta toiseen, Blogilistalle oli ilmestynyt pari uutta Jyväskylä-luokan blogia.

Vihreiden kaupunginvaltuutettu Anna-Kaarina Autere on hypännyt poliittisten päiväkirjailijoiden kelkkaan.

Toinen tulokas on Banisteri Puolassa, jossa puolalaistunut jyväskyläläinen mies tekee tiliä työkomennukseltaan.

Ääntä!

Muistakaas käydä äänestämässä. Henkilökohtaisena tavoitteena näihin vaaleihin minulla on toinen kierros.
Vaikka tähän astiset väittelyt (YLE:n arkisto) ovat olleet mielenkiintoista kuunneltavaa, haluaisin vielä kahteen pääehdokkaaseen rajoittuvia keskusteluja.

Yhteiskunnallinen keskustelu ei ole koskaan pahasta, vaikkei presidentillä kummoista valtaa enää olekaan.


(Kuva: Tarra Matkakeskuksen ylikulkutunnelin lasiseinässä.)

Liukasta

Tänään olisi ollut otollinen päivä lentää persauksilleen.
Jyväsjärvi ei ehkä sovellu vielä luistelemiseen, mutta ei se haittaa kun loput kaupungista muistuttaa luistinrataa.

Lisäsin tänään Jyväskylä bloggaa -listalle aiemmin mainittujen lisäksi pari uutta tuttavuutta. Välisuomalaista tarra- ja grafittitaidetta seuraavan Pahataide-kuvablogin (via Marginaali) ja saksalaisen vaihtarin elosta Jyväskylässä kertovan Tomas Abroadin (kiitos Ansku).

Ei haittaa vaikka saksa ei olisi se vahvin kieli, Tomas käyttää merkintöjensä höysteenä kiitettävästi kuvia, joten kärrylle pääsee ummikkokin. Samalla voi tirkistellä mikä Jyväskylässä miellyttää saksalaista silmää.

(Kuva: sijainti)

Työmaan naapurissa

Väsyttää.

Viime yönä heräilin jatkuvasti tunteeseen, että jokin kiehuu hellalla. Syynä ikkunan alla huriseva lämmitin, joka sulattaa öisin Lutakonpuiston työmaan routaa. Ja kun humina viimein aamulla loppuu, alkaa työkoneiden rouskutus.

Noh, toisaalta ei tee minulle pahaa herätä vaihteeksi ennen aamukymmentä.


(Kuva: Lutakonpuiston työmaa, sijainti)

Jyväskylän digitaalinen kasvojenkohotus lähenee?

Melkein läikytin aamukahvit syliini kun huomasin, ettei Jyväskylän kaupungin verkkosivuja näy kuntien sivujen käytettävyyttä testaavan iTestin tuoreimman vertailun top-10:ssä.
Viime vuonna Jyväskylä oli turkimuksen ykkönen, kuten parin edellisenäkin vuonna. Tänä vuonna kärkeen nousi entinen kakkonen, Oulu.

Mikä on muuttunut? Nähtävästi ei vielä mikään, sillä raportin tarkempi tutkailu osoitti, ettei Jyväskylä ollut tänä vuonna edes arvosteltavien joukossa. Ja syykin käy epäsuorasti ilmi:
"[Yksi] kunta joutui siirtämään osallistumisensa seuraavaan vuoteen uuden sivustonsa julkaisuajankohdan viivästymisen vuoksi", sanoo raportti.

Tarkoittaisiko tämä nyt kuitenkin sitä, että iäisyyksiä lupaillut uudet Jyväskylä-sivut lähestyisivät loppusuoraansa?

Vaikka Jyväskylä on ollut pitkään tukimusten ykkönen, ei vielä tarkoita kovin kummoista käytettävyyttä. Jyväskylän sivut ovat kieltämättä suhteellisen hyvät noin pintapuolin, mutta mitä kauemmaksin index-sivusta edetään sen sakeammaksi puuro muodostuu.

Osaltaan viimeisimmät epäloogisuudet johtuvat kaupungin yksiköiden uudelleen järjestelyistä, mutta sivuissa on aina ollut perustavanlaatuisia rakenteellisia ongelmia.

Yhtenä itseäni pitkään kiusanneena esimerkkinä voisin manata sitä, ettei sivuilla ei ole tähän asti ollut minkäänlaista henkilö/yhteystietohakua, ja hakutoiminnot noin ylipäätään antavat aika sattumanvaraisia tuloksia.

Myös Jyväskylän kunnallisen päätöksenteon dokumentointi on suorastaan ala-arvoista, mutta tästä olen tainnutkin jo vaahdota aiemminkin.

Huuhaata ja haalistuneita sivuja

Intouduin tuossa selailemaan Keskisuomalaisen vanhoja sähköisiä arkistoja. Satunnainen selailu kävi vain äkkiä tylsäksi, joten ryhdyin etsimään valmiiksi suodatettuja juttukokoelmia.

Mielenkiintoisin (ja ainoa) löytämäni lista löytyi Keski-Suomen skeptikkojen sivuilta, minne oli koottuna linkkejä Keskarin arkiston uskomushoitoja ja rajatietoa käsitteleviä artikkeleita helmiä.

Harmi vain, että osa artikkeleista on kadonnut bittiavaruuteen, kuten esimerkiksi jyväskyläläistä voodootohtori Hannu Rauhalasta kertova juttu ("Kaikki lähtee voodoosta" Ksml 4.1. 1999). Jonkinlaisen mielikuvan tohtorista saa ainakin Lingon kautta löytyneestä, Rauhalan voodoo-hoitoja nuorille tytöille ja naisille mainostaneesta, lehti-ilmoituksesta (.jpg).

Skeptikoiden kattojärjestö Skepsis ry myönsi vuoden 1998 Huuhaa-palkinnon Keskisuomalaisen Kunnonsuomalainen-liitteelle. Palkinto myönnettiin "jatkuvasta valetieteellisten väitteiden ja tutkittujen tosiasioiden sekätietoa tarjoavan journalismin ja tekstimainonnan välisten rajojen hämärtämisestä".

Uuden vuoden riesoja ja riemuja

Kapa kysyy kuva-arvoituksessaan:

"Arvatkaapa, mikä näistä viidestä jätöksestä ei ole enää ensi keväänä lumien sulattua näkyvissä. Ja arvatkaapa mikä näistä viidestä jätöksestä kirvoittaa kärkevimmät yleisönosastokirjoitukset."

Hesarin Nyt-liite varoitteli uuden vuoden alla sesongin toisesta ongelmajätteestä eli tinasta. Perinteisten tulevan vuoden povausten raaka-aines kun sisältää harmillisen paljon myrkyllistä lyijyä. Tilalle lehti suositteli sokeria, joka osoittautui 40100:n kliinisissä testeissä hyvin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi.
Seosta kannattaa kuitenkin hieman jäähdyttää ennen valamista tai muuten tuloksena on vain saavillinen sokerivettä.

Parkour-Pukin pakettijahti

Tiedetään tiedetään... Joulu meni jo, ja monien mielestä parkourkin alkaa olla jo hieman passé, mutta kannattaa silti ehdottomasti tarkastaa tämän Pukin seikkailut pitkin Jyväskylää.
Ensin kateissa koko lahjakontti, ja sitten juostaankin sen vihonviimeisen paketin perässä.

Uutta vuotta ja lupauksia

Tervehdys Kainuusta. Uusi vuosi vaihtui iloisesti ja nyt on vuorossa tavaroiden pakkailua - huomenna koittaa paluu Jyväskylään.

Olen ollut pariviikkoa paitsi uutis-, myös internetpimennossa. Ei sillä, etteikö tänne susirajalle informaatio kulkisi, on vain ollut mukavaa lojua hiljaa hämärässä.

Bongasin tuossa muutamia minulle ennestään tuntemattomia jkl-blogeja. Vasta startanneen Hiljaiseloa Ryynipyyssä -blogin takana oleva artzi#1 pyörittää myös Presidenttipeliä.

Blogilistalle oli myös ilmestynyt kuvablogi Kaupunginkuvia, johon on kerätty jyväskyläläistä katutaidetta ja -tuherrusta. Minusta on hienoa, että tällaiset katukuvaa taltiovat blogit ovat yleistymässä. Toivottavasti joku innostuu joskus myös taltioimaan katukuvaa laajemminkin.

Ihminen muokkaa ympäristöään kiihtyvään tahtiin. Muutama vuosi sitten Jyväskylästä pois muuttanut ystäväni ihmetteli vierailullaan kaupungin valtavaa muuttumista.
Paitsi että rakennuksia häviää ja uusia ilmestyy tilalle, myös liiketilojen remontit ja yritysten muutot vaikuttavat merkittävästi kokemuksiimme julkisesta tilasta. Näyteikkunoiden mainoslauseet ja neonvalot kuvastavat omalla tavallaan nykyhetkeä. Selailkaapa vain parikymmentä vuotta vanhojen lehtien mainoksia - kuinka paljon muistoja ne meissä herättävätkään.

Olkoot uuden vuoden lupaukseni, että aion osallistua Jyväskylän kaupunkikuvan säilömiseen myös jälkipolvien ihmeteltäväksi.