Vaalikahvi(l)la: Halonen

Tänään tuli sitten vierailtua Halosen vaalikahvilassa Väinönkadun Aalto-salilla. Kuten aiemmin jo arvelinkin, sisään astuminen ei ollut ihan yhtä helppoa kuin Kauppakadun Café Niinistöön.

Työväentalon ovet ovat synkät ja raskaat. Ohikulkeville mikään ei vihjaa avoinna olevasta kahvilasta, ellei huurteen peittämille ilmoitustauluille piilotettuja eleettömiä tulosteita sellaiseksi lasketa.
Spontaani piipahtaminen sisälle tuntuu hieman oudolta ajatukselta.

Sisätila on hämyisä, kynttilän valossa mukavan tunnelmallinen. Vanhaa henkeä huokuvaan aulaan pystytetty kahvila ei vaikuta kovin pysyvältä tai pitkään harkitulta ratkaisulta. Silti hetken istumisen jälkeen olo yllättävän viihtyisä.

Luettavaksi löytyy Tarjan tukijoukkojen materiaalia, ja paikalla oleva kampanjaväki tulee rohkeasti avaamaan keskustelua vaaleista.

Ihmisvirran pienuudesta kielii termarissa jo iltapäivään mennessä pilalle muhinut kahvi. Siitä taas pisteet kokoomuslaisten kahvilalle, jossa sivukorvalla kuultuna kehuttiin kuinka heillä kahvi vaihdetaan tuoreeseen kellon, ei menekin, mukaan.

Haluttiin vaaleissa vastakkainasettelua tai ei, ainakin molemmat kuppilat onnistuvat aika hyvin tavoittamaan sen perinteisen mielikuvan, joka minulla on pääpuolueiden oikean ja vasemman laidan kannattajien talkootoiminnasta.